Me ollaan koko kesä reenattu ja reenattu... jälkeä.. no juu hakuakin, mutta jälki alkoi kummasti kuitenkin viemään mukanaan! Paljon pellolla himpan vähempi metsässä.
Olga on tehnyt tosi hienoja ja varmoja jälkiä. Metsässä on jäljet vanhentunut reippaasti yli tuntiakin ja kepit on nousseet hienosti, sekä jäljet olleet vaihtelevan pituisia!
Pellolla jäljet yli 1000 askelta pitkiä, yli kolme tuntia vanhoja, ilman nameja (paitsi esineistä palkkaan taskusta), kulmia ollaan tehty yleensä 6-8, kaaria ja teräviäkin kulmia jo, esineitä on ollut vaihdellen 4-7. Olga on ollut varma jäljestäjä, ainoastaan olen huomannut iltakasteen haitaksi välillä, ja silloin hiukan ongelmia loppukulmien kanssa.
Uskaltauduin sitten ilmoittautumaan kokeisiin.
Porvoossa oli PAJÄ 1 koe 1.9
Kuinka ollakkaan treffipaikalle päästessä tuli aivan järkyttävä ukkoskuuro, vettä tuli niin jumalattomasti, vielä metsään ajaessa tielle satanut vesi suihkusi renkaista konepellin yli!
Metsään päästessä sade hellitti. Ja metsään lähdettiin numerolla 4.
Janalta Olga lähti ensin takajäljelle, saatiin janalta pisteitä 34/40.
Metsässä Olga vaikutti kovin varmalta ja kolme keppiä olikin taskussani tuota pikaa. Jostain syystä yritti tien ylitystä sen jälkeen, josta palautin takaisin metsän puolelle kun jälki ei kuulemma kellään ylittänyt tietä. Sen jälkeen Olga kyllä tuntui jäljestävän, mutta keppejä ei vain enää noussut!?
Olinkin valmis jo keskeyttämään metsän jälkeen, mutta tuomari Juha Kuronen ylipuhui jatkamaan. Näinhän se menee, kilpailutilanteita ei opi muualla.
Esimeruudusta Olgalle vain 24 pistettä. Oli juossut kahden esineen yli merkkaamatta niitä, sitten kuitenkin otti keskimmäisen, jonka yli oli jo kerran mennyt, ja jouduin pyytämään pari kertaa tuomaan sen mulle asti, kun jäi mälväämään.
Ja tottis... huoooh... niinkun mä olen miljoona kertaa kuullut, mitä ei pidä tehdä, no mä voin kertoa, jotta mä tein JUST ne!
Paikallaolo Olgalla erinomainen.
Seuraaminen ok, irtosi ammuttaessa hiukan molemmilla kerroilla ja katsoi taakse, mutta jatkoi tosi ok. Saisi olla tiiviimpi ainakin käännöksissä. Reagointi ampumiseen ei niin paha siis kuin kotona.
Istuminen jäi seisomiseksi, ja luoksetuloa himmasi puolessa välissä (odotti TOKOn pysäytyskäskyä) jonka jälkeen taas kiihdytti ja tuli suoraan sivulle jostain syystä?
Tasamaanouto ok, pureskeli hiukan ja luovutus hiukan liian kaukana.
Ja telineet... juu, tämä siis se, mikä nolottaa...ikinä ennen en ole kapulaa heittänyt niin, jotteiko se menisi esteen yli... no nyt heitin.... laitetaan jännityksen piikkiin, jouduin siis uusimaan molemmat heitot!
Esteen hyppäsi mennessä, kiersi tullessa, luovutus lähellä ja ok.
A-esteellä mä en tajua mitä tapahtui, mutta siis Olga lähti innosta kohti, hyppäsi jotenkin huonosti lässähtäen kylki edellä estettä päin! Hetken aikaa päätään ravistellen kiersi esteen mennessä, haki kapulan ja kiipesi yli tullessa, luovutus ok.
Eteenmenoon irtosi tarpeeksi pitkälle vasta toisella käskyllä, maahanmeno heti ekasta käskystä!
Paljon meni pisteitä turhasta tohottamisesta. Tottis 70 ja maasto 118 yht.187 Mutta tulipa ainakin sitä kokemusta! Seuraavaan jälkikokeeseen onkin jo paljon helpompi mennä kun tietää mitä käytännössä tapahtuu!
Harmittavasti vain 2/6 sai tuloksen, kolmelta nousi vain 3 keppiä ja yhden tottis ei riittänyt tulokseen.
Sitten kokeiltiin erikoisjälkikoetta sunnuntaina 3.9 Orimattilassa...
Paikalle päästyä.. tadaa.... aivan jumalaton vesisade! Alkoi tuntua jo vitsiltä koko sade!
Ykkösissä kisasi 4 koiraa, kakkosissa 2.
Ainoastaan yksi ykkösen koira sai tuloksen.
Olga tutki paalun hienosti, meni ensimmäisen suoran loistavasti ja ilmaisi esineen hyvin! Ekassa kulmassa joutui hiukan hakemaan, toisen suoran meni hyvin, mutta ajautui seuraavassa kulmassa liiaksi pois jäljeltä, jotta koe keskeytettiin!
Jos jotain positiivista yrittää etsiä, niin meidän 18 pistettä oli koko kokeiden 3/6 paras. Kolme muuta koiraa eivät edenneet paalulta vajaata kymmentä metriä enempää. Ja mullekun iski jo ennen koetta melkein uskonpuute kun kuuntelin muiden harjoitteluja ja valmentajia ja..
Tuomari Tero Oravasaari antoi paljon positiivista palautetta niin Olgalle kun ohjaajallekin.. mm Koira tuodaan jäljelle erittäin hyvin ja rauhallisesti, sekä koiralle annetaan rauha lähteä suorittamaan tehtävää. Koira tutkii paalun tarkasti ja lähtee innokkaasti ajamaan jälkeä häntä heiluen. Ilmaisee ensimmäisen esineen ilmoitetusti, mutta saisi olla tarkemmin jäljensuuntaisesti ilmaisussa. Esineen jälkeen alkaa kiirehtimään ja nostaa nenäänsä ylemmäs, jonka vuoksi todennäköisesti ajautui toisessa kulmassa ulos jäljeltä!
Harmi, mutta voinen sanoa, että laji, jonka kanssa olen taistellut inhokkina ja lajia ymmärtämättä 4 vuotta, on aiheuttanut kamalan kipinän ja lisäinnon jatkuvaan harjoitteluun!
Ja lupaan myös lähteä kokeisiin jatkossakin, vaikka olisihan tää aloitus nyt voinut paremminkin sujua!
Jannun lausetta lainaten "kaikkihan tätä tekis, jos aina onnistuisi heti ekalla yrittämällä..." Niih.. tuo lause on tullut jokseenkin tutuksi ainakin tän vuoden aikana! =0)
Ainiin, ja Olgakin pääsee lehteen! Koirat-lehteen oltiin tekemässä juttua Porvoon jälkikokeesta. On kuulemma jossakin talvella ilmestyvässä lehdessä.. hmmm ... jännityksellä odottelen, jotta mitä sieltä löytyykään! IIK!
